”Eikö kukaan v**** auta!” Eikä kukaan auttanut – oltiin lampaita kaikki.

Muutama vuosi sitten olin tulossa illalla kotiin junalla, kello oli kymmenen maissa illalla ja juna oli tupaten täynnä. Vaunuun tuli myös arviolta 15-vuotias poika joka oli loukannut kätensä. Hän valitti kättään kovaan ääneen, käveli edes takaisin junan käytävällä ja kiroilun lomassa pyysi ihmisiä auttamaan. ”Eikö kukaan v*ttu nyt auta!” Ei Lue lisää…

Yksin paikallaan istuminen parantaa yhteyttä muihin

”Parantaako mindfulnessin harjoittaminen sosiaalisia suhteita vain siksi, että oppii olemaan välittämättä kun muut tekevät inhottavia asioita?” Tämä kysymys esitettiin minulle viime viikolla Kalliolan Kansalaisopiston mindfulnessin alkeiskurssikerran jälkeen. Oli ollut puhetta hyväksymisestä (mindfulnesshan on suomeksi ”hyväksyvä tietoinen läsnäolo”) ja kerroin miten meditaatio ja varsinkin hyväksyvä asenne ovat valtavasti parantaneet ihmissuhteitani. Hyvä Lue lisää…

Äkeennyin ja pahastuin juuri – sitten muistin miten vihan tunteet kannattaa käsitellä

Suutuin, ja lisäksi olen niin paska että sen sijaan että olisin äsken mennyt juttelemaan asiasta, kieltäydyin siitä ja jäin itsekseni pureskelemaan asiaa. Toivottavasti saan aikaiseksi kirjoittaa uuden postauksen sitten kun olemme jutelleet toisen osapuolen kanssa tästä asiasta! Tilanne oli pari tuntia sitten, ja kyseessä oli nimeltä mainitsematon kämppikseni 🙂 Olin Lue lisää…

Yhteisöelämän leppoisuudesta

Yhteisöelämä ajatellaan usein nuorten jutuksi, väliaikaiseksi vaiheeksi elämässä. Minä en kuitenkaan nuorena koskaan asunut missään solussa tai vastaavassa, aina oli oma yksiö ja joskus olin avoliitossa. Soluun, kimppakämppään tai kommuuniin (niitä ei silloin tainnut oikein ollakaan?) en olisi nuorempana halunnut. Ja miksi? Ehkä siksi, että halusin olla kotona rauhassa. Toisten Lue lisää…