Yhteisöasumisen motto.

Tämä motto tuli mieleen kun juteltiin tästä perjantai-illasta eilen kämppiksen kanssa. Jo viikko sitten oltiin sovittu, että tänään pidetään piiri, meille on nimittäin muuttanut uusi asukas (jo melkein kuukausi sitten! Kaikille sopivaa aikaa on yllättävän vaikea löytää) joten piirille on tarve, että saadaan uusi asukas toivotettua tervetulleeksi ja puhutaan mm. siitä miten hän viihtyy, sopeutuu ja mikä siinä voisi auttaa. Ja on meillä jotain käytännön asioitakin joista pitää puhua.

Niinpä siis sovittiin, että pidetään piiri perjantai-iltana, mutta ei mietitty mihin aikaan. Kai. Tai no itse asiassa minä ajattelin, että paras aika on tietenkin vähän myöhemmin illalla, ja sovin menoa alkuillalle. Stefan ajatteli, että varmaan pidetään piiri alkuillasta, ja kutsui meille kavereita illaksi kylään.

Eihän tässä sinänsä ole mitään draamaa, piti vaan sopia siitä mihin aikaan minä tulen kotiin ja että sitten heti aloitetaan se piiri ja pidetään se aika lyhyenä, ja pyydetään kavereilta, että tulisivat vähän myöhemmin illalla.

Eli kyllä se jotenkin menee, ihan hyvin oikeastaan. Kaikkien tarpeet toteutuvat, minä pääsen joogaan ja meidän yhteisö pitää piirin ja yhteisiä kavereitakin tulee kylään.

Voisi toki panostaa selkeämpään kommunikaatioon. 

Sitä odotellessa voi panostaa siihen, että päästää irti omasta kontrollin tarpeestaan ja katsoo asioita muidenkin näkökulmasta. Minulla oli suunnitelma, minulla oli myös väärä käsitys siitä, että se on yhteinen suunnitelma. Stefanilla oli samoin, mutta hänen suunnitelmansa oli erilainen.

Itse asiassa tällaista se on, joka päivä, kaikissa asioissa joita tehdään yhdessä. Ei mitään dramaattista, joku vaan laittaa astiat eri lailla tiskikoneeseen, joku tykkää aina tuulettaa ja joku säästää sähköä, joku kastelee kukkia liikaa ja joku liian vähän, joku imuroi vain keskeltä lattiaa ja joku poistaa joka ikisen koirankarvan ja pölyhiukkasen joka imurointikerralla.

Ja näissä tilanteissa on vain kolme toimintavaihtoehtoa:

1) Voi opetella päästämään irti siitä, miten oli ajatellut että asiat pitää hoitaa, tai ehkä ihan kokonaan olla ajattelematta niiden yhteisten asioiden hoitamista tai hoitamattomuutta

2) Voi opetella kommunikoimaan niin hyvin, että yhdessä aina sovitaan tarpeeksi tarkkaan, miten mikäkin asia hoidetaan ja pyritään myös ymmärtämään toisten syyt siihen, minkä takia he haluavat joskus tehdä asiat eri lailla kuin minä (tästä kirjoitin aikaisemmin jonkun verran.)

3) Voi hermostua, hajota ja muuttaa pois (tai voi käydä niinkin että muut muuttavat pois).


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *