”Parantaako mindfulnessin harjoittaminen sosiaalisia suhteita vain siksi, että oppii olemaan välittämättä kun muut tekevät inhottavia asioita?”

Tämä kysymys esitettiin minulle viime viikolla Kalliolan Kansalaisopiston mindfulnessin alkeiskurssikerran jälkeen. Oli ollut puhetta hyväksymisestä (mindfulnesshan on suomeksi ”hyväksyvä tietoinen läsnäolo”) ja kerroin miten meditaatio ja varsinkin hyväksyvä asenne ovat valtavasti parantaneet ihmissuhteitani.

Hyvä kysymys. Kun puhutaan hyväksyvästä asenteesta, tulee tosi helposti sellainen kuva että silloin pitäisi olla sitä mieltä, että kaikki on ihan ok, että kaikki mitä tapahtuu on hyvä juttu ja kaikki pitää vaan sallia.

”Eeeeeeii kun päinvastoin!”

Tästä tuli vähän pitkä lista, mutta tässä nyt millä lailla meditaation harjoittaminen on parantanut sosiaalisia suhteita minun elämässäni:

  1. Olen oppinut ajattelemaan, että kaikki haluavat olla onnellisia, ja toisaalta ne tavat miten siihen kukakin pyrkii voivat olla taitamattomia ja johtaa ihan päinvastaiseen suuntaan. Tämän tajuaminen auttaa siinä, että jos joku tekee jotain näennäisen inhottavaa, ei se inhottava teko enää olekaan sellainen joka on kohdistettu minua vastaan, vaan sellainen jolla se toinen tyyppi on yrittänyt kohentaa omaa tilannettaan. Ja silloinhan se teko ei ole enää läheskään niin henkilökohtainen ja ikävä minua kohtaan 🙂
  2. Olen tutustunut omiin ajatuksiini ja siihen mitä kaikkea p*skaa mielessä voi olla. Se auttaa kohtaamaan vastaavaa paremmin myös muissa ihmisissä, tietää ettei itse ole sen kummempi.
  3. Aina välillä ainakin muistan, että ajatukset on vaan ajatuksia. Jos joku vaikka syyttää minua jostain asiasta, se ei tarkoita että se olisi totta, vaan kyseessä on pelkkä tulkinta. Toisaalta omatkin ajatukset ovat vain tulkintoja tilanteista, se ei ole mikään totuus vaan pelkästään minun näkökulma. Ja erilaisia näkökulmia on miljardeja, joten minun oma näkökulmani ei ole välttämättä parempi tai enemmän oikea kuin jonkun toisen näkökulma. Nykyään pystyn paremmin arvostamaan toisen näkökulmaa ja ottamaan sen huomioon, ja olen myös oppinut katsomaan omia tulkintojani joustavammin ja olen myös valmis päästämään niistä irti jos tajuan että ne eivät olekaan totta.
  4. Olen oppinut päästämään irti ajatuksistani, huomaamaan että ajatukset on vain ajatuksia, niillä ei ole ole konkreettista olemassaoloa ja ne tulee ja menee. Jos niihin takertuu, niin eivät mene pois niin nopeasti. Kun ajatuksia katsoo vähän ulkopuolelta, voi myös valita mihin suuntaa huomionsa ja mihin ei.
  5. Ja edelliseen liittyen, olen huomannut, että ärsyynnys menee nopeammin ohi, siihen ei jää kiinni niin helposti, ei jää märehtimään asioita. Kaikkia tunteita tulee edelleen, ja ihan yhtä vahvoina kun ennenkin, mutta niihin ei jää niin helposti kiinni pitkäksi aikaa.
  6. Olen järkähtämättömämpi – olen oppinut olemaan paikallaan vaikka mitä tahansa tapahtuu. Meditaatiossa voi ulospäin näyttää, että mitään ei tapahdu, mutta sisäisesti käynnissä voi olla täysi sota. Siinä sitten opettelee, että nyt minä vaan olen tässä ja katson tämän jutun, että mitä tämä on, tuomitsematta sitä omaa sisäistä myllerrystä. Samalla tavalla voi olla hankalissa tilanteissa läsnä ja yrittää ymmärtää sitä tilannetta, ei tarvitse rynnätä reagoimaan ja mennä paikasta toiseen.
  7. Olen saanut lisää mielenrauhaa, minua ei hetkauta tai järkytä niin paljon mitä mieltä joku on, arvostan itseäni ja muita, ja pystyn mielenrauhan kanssa olemaan paikallaan, ettei tarvitse lähteä esimerkiksi toteuttamaan toisen tahtoa jos oma tahto on erilainen.

En tietenkään todellakaan tarkoita että olisin järkähtämätön mielenrauhassa kelluva pyhymys nyt! Parannusta on kuitenkin tullut rutkasti, mutta lähtökohtakaan ei ollut hääppönen…

Nykyään en pure hammasta ja salli ympärilläni olevassa maailmassa tapahtuvien asioiden vain tapahtua, vaan juuri siksi että koen olevani niin vahvasti yhteydessä kaikkeen ympärilläni olevaan, olen saanut voimaa ja keinoja joilla vaikuttaa asioihin. Kun pystyy paremmin eläytymään toisen ihmisen asemaan ja näkemään ja arvostamaan häntä ja hänen vaikuttimiaan, voi helpommin mennä vaikka kysymään tai tarjoamaan apua, eihän se niin ole että vaihtoehtoina olisi vain passiivinen salliminen tai vastaan taisteleminen.

Kategoriat: kommunikaatio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *